Matkaseurue: EJH, Visa Kivinen, Harri Rannikko
Matkareitti: lento Helsinki - Frankfurt - Mexico City - Hermosillo, vuokra-auto Hermosillo - Nacozari - Hermosillo, lento Hermosillo - Mexico City - Frankfurt - Helsinki

Meksikossa Sonoran osavaltiossa 100 km USA:n rajasta etelään sijaitsee pieni Nacozarin kaivoskaupunki. Sen lähellä on Mexicana de Cobren La Caridad kuparisulatto. Työmatkamme suuntautui sinne neuvotteluihin.

Tämän matkakertomuksen yhteydessä on paljon kuvia. Jos haluat nähdä kuvan suurempana, klikkaa pikkukuvaa!

Sunnuntai 08.06.08. 6.45 oli taksi tilattu Kuunsäteelle ja alas mentyäni se odottikin jo oven edessä. Mennessä haettiin Visa Karhusuolta ja lentokentällä oltiin 7.25. Harrikin oli jo saapunut ja menimme lähtöselvitykseen, jossa buukkasimme itsemme Lufthansan lennolle Frankfurtiin businessluokassa ja sieltä edelleen Mexico Cityyn. Koneen lähtöä odotellessamme kävimme istuskelemassa loungessa. Airbus 321 lähti sitten aivan ajallaan 9.05. Frankfurtiin laskeuduttiin 10.20 paikallista aikaa. Seuraavalle lennolle oli aikaa reilut 3 tuntia, joka vietettiin Lufthansan loungessa. Boeing 747-400 lähti taas aivan aikataulun mukaan 14.15 kohti Mexico Cityä. Lento oli mukava, vaikka se kestikin melkein 11.5 tuntia. Mexico Cityyn laskeuduttiin 18.40 (SA - 8 tuntia). Matkatavaroita odoteltiin jonkin aikaa ja ne saatuamme kävimme vaihtamassa rahaa. Eurolla sai 16.10 pesoa. Hotellin shuttle bus tuli hetken kuluttua ja vei meidät Hotel Fiesta Inn Aeropuertoon, jonne kirjauduttiin sisään 20.20.

Lämpötila oli 19 astetta ja hotellille saapuessamme tuli muutama tippa vettä. Hotelli sijaitsee hyvin lähellä lentokenttää ja koneiden äänet kuuluivat hyvin, mutta ei häiritsevästi. Huone maksoi 95 euroa ja oli oikein kelvollinen. Nukkumaan mentiin ajoissa, vaikka lähtö jatkolennolle olikin vasta puolilta päivin seuraavana päivänä.

Helsinki - Mexico City 08.06.2008
Helsingistä lähdettyämme koneesta näkyi useita golfkenttiä. Tässä on Ringside Golf.																																																												Master Golfin kaksi kenttää näkyi myös hyvin. Takana näkyy Bodom-järvi.																																																												Ajan tappaminen sujui mukavasti Lufthansan business loungessa Frankfurtissa.
Nyt ollaankin jo laskeutumassa Mexico Cityn valtavaan kaupunkiin.																																																												Terminaalin ulkopuolella odoteltiin kuljetusta Fiesta Inn-hotelliin.																																																												Harri nautiskelemassa Fiesta Inn Aeropuerton lobby baarissa.

Maanantai 09.06.08. Yöllä heräsin aikaisin ja kuuntelin radiota. Nukahdin kuitenkin uudelleen toviksi ja heräsin 7.00. Menin sitten hotellin ravintolaan aamiaiselle, joka olikin todella runsas. Se maksoi 185 pesoa. Visa ja Harrikin ilmestyivät, kun olin jo syönyt. Aamiaisen jälkeen mentiin Visan huoneeseen tekemään kokousagendaa. Sitten odoteltiin vielä lobby barissa, kunnes 12.50 hotellin auto vei meidät Mexico Cityn lentoaseman 2. terminaaliin kentän toiselle puolella. Aamupäivällä satoi hieman ja sää oli pilvinen. Lämpötila oli luultavasti hieman alle 20 astetta. Mexico Cityhän on 2200 metrin korkeudella.

Uudehkolla terminaalilla selvitimme itsemme sisään ja mentiin hallin päässä olevaan baariin, jossa syötiin hieman. Mexico Cityn toimistosta tuli Sergio Olalde sinne ja hän lähti mukaamme Nacozariin. Aero Méxicon Boeing 737-700 lähti kohti Hermosilloa 16.10 ja oli n. 30 minuuttia myöhässä. Lento kesti 2h20min ja Hermosillon pienehkölle kentälle laskeuduttiin 17.30 paikallista aikaa. Sonoran osavaltiossa ei käytetä kesäaikaa, vaikka muissa Meksikon osavaltioissa käytetäänkin. Sää oli aurinkoinen ja kuuma, peräti 42 astetta. Tämä 700000 asukkaan kaupunki sijaitsee autiomaan keskellä n. 270 metrin korkeudella meren pinnasta. Matkatavarat tulivat nopeasti, mutta vuokra-auton saaminen kesti pitkään. Vasta 18.50 päästiin jatkamaan matkaa Chryslerin farkulla kohti Nacozaria pohjoiseen päin Sergion ja Visan ajaessa vuorotellen. Alkumatkasta tie oli hyvä ja suora tasaisessa maastossa, mutta sitten tultiin vuoristoon ja tie muuttui mutkaiseksi ja keskivauhti putosi. Alkumatkasta pysähdyttiin ostamaan vettä matkalle, jota oli Nacozariin vajaat 300 km. Ilta pimeni ja yksi lehmäkin oli pimeällä tiellä, mutta siitä selvittiin voimakkaalla jarrutuksella. Nacozariin saavuttiin n. 22.00 ja mentiin suoraan Steak House El Sonorenseen syömään. Sinne tuli meitä moikkamaan myös vastapuolen projektipäällikkö Santiago. Runsas ruoka ja pari olutta maksoi 170 pesoa. Asuntomme sijaitsi El Globossa parinkymmenen kilometrin päässä, joten vielä jouduttiin hieman ajelemaan. Talo, johon meidän piti mennä, oli varattu, mutta talo 50 oli vapaana ja sinne mejoituimme. Talossa oli ison olohuoneen ja keittiön lisäksi kolme makuuhuonetta. Sergio joutui nukkumaan ensimmäisen yön sohvalla. Yhden huoneen lattialla oli kaksi suurta torakkaa ja kylpyhuoneessa iso hämähäkki, mutta niistä selvittiin ja nukkumaan päästiin hieman ennen puolta yötä. Matka Espoosta El Globoon kesti reilut kaksi vuorokautta.

Mexico City - Hermosillo - Nacozari 09.06.2008
Hotel Fiesta Inn Aeropuerto on aivan lentoaseman ykkösterminaalin vieressä.																																																												Terminaali 2 sijaitsee toisella puolella kenttää ja sinne päästiin hotellin minibussilla.																																																												Visa ja Harri Aero Méxicon lähtöselvitystiskillä. Kuvaamiseen sain luvan virkailijalta.
Mexico Cityn 20 miljoonan asukkaan kaupunki jää taakse ja parin tunnin lento alkaa.																																																												Hermosillo on myös matalasti rakennettu melkoisen laaja kaupunki autiomaan keskellä.																																																												Chrysler on saatu alle ja tavarat pakattu. Vielä tutkitaan auton kuntoa ennen matkaa.

Tiistai 10.06.08. Aamulla herättiin ajoissa ja aamutoimien jälkeen käveltiin aamiaiselle alueella sijaitsevaan ruokalaan. Listaan laitettiin nimi ja asunnon numero sekä firma. Aamiainen oli kohtuullinen ja sisälsi paljon kananmunaa. Sen jälkeen ajettiinkin vuoriston läpi parinkymmenen kilometrin matka Mexicana de Cobre La Caridadin laitokselle ja ensimmäiseksi mentiin Santiagon toimistoon. Sinne tuli myös Eduardo, joka oli koko ajan neuvotteluissa mukana. Palaverin pito aloitettiin toimistossa tehtaan portin vieressä. Iltapäivällä käytiin tehtaan ruokalassa lounaalla ja sitten jatkettiin taas neuvotteluja, jotka lopetettiin n. 18.30. Sergio lähti Santiagon kanssa ja me ajettiin El Globoon, jossa mentiin Visan ja Harrin kanssa suoraan ruokalaan nauttimaan kevyt iltapala.

Aurinko porotti koko päivän kirkkaalta taivaalta eikä tuultakaan juuri ollut. Lämpötila oli enimmillään reilut 35 astetta. Tehtaalla ja El Globossa ei puhelimet oikein toimineet kentän puutteen vuoksi. Tehtaalla oli parkkipaikka kuitenkin kelvollinen. El Globossa Visa kävi parin paikallisen naisen opastamana kokeilemassa paria paikkaa alueella, mutta huonolla menestyksellä. Sitten ajettiin Visan kanssa autolla kohti Nacozaria ja n. 1.5 km:n päässä portilta löytyikin hyvä kohta, jossa puhelin toimi. Nukkumaan mentiin 22.30.

Nacozari on pieni 15000 asukkaan kaivoskaupunki Sonoran osavaltion pohjoisosassa n. 100 kilometrin päässä USA:n (Arizona) rajasta. Se sijaitsee laaksossa vuorten välissä n. 1300 metrin korkeudella. El Globo on taas yksi tehtaan työläisille rakennetuista vartioiduista asuinalueista 20 kilometrin päässä Nacozarista ja tehtaasta. Se on 1500 metrin korkeudella ja siellä on paljon yksikerroksisia valkoisia taloja. Lisäksi on jonkin verran parakinomaisia pitempiä kapeita taloja. Alue on vartioitu, joten sinne ei asiattomien ole helppo päästä. Tiellä Nacozarista El Globoon on myös yksi tarkastusasema tehdas- ja kaivoskombinaatin rajalla.

El Globo, Nacozari 10.06.2008
Tässä talossa asuttiin El Globossa; yksinkertainen kohtuullisesti varusteltu 3 huoneen asunto.																																																												Ympäristö El Globossa on tähän aikaan vuodesta kuiva. Taustalla näkyy vuoria 500 m korkeammalla.																																																												Sergio, Harri ja Visa kävelemässä mukulakivitietä aamiaiselta kohti asuntoamme.
Vuoristoista erämaata on tämä Sonoran osavaltion kolkka. Ollaan matkalla laitokselle.																																																												Mexicana de Cobren La Caridadin laitoksen tässä näkyvä osa on kuparisulatto.																																																												Vuoristomaisema on upeaa, mutta kuviin ei tahdo saada syvyyttä millään.

Keskiviikko 11.06.08. Enpä taaskaan osannut nukkua vaan heräsin 6.00. Aamu oli taas kirkas ja lämpötila kohosi päivällä 35 asteeseen. Aamiaisen jälkeen ajettiin taas tehtaalle neuvotteluihin, jotka alkoivat 8.30. Niiden päätteeksi käytiin laitoksella tutkimassa muutama selvitettävä kohta. Ekskursion jälkeen n. 18.00 lähdettiin Sergion ja Eduardon kanssa Nacozariin syömään ennestään tuttuun ja hyväksi havaittuun Steak House El Sonorenseen. Ennen ravintolaan menoa tankattiin ja käytiin suuressa supermarketissa tekemässä ostoksia. Huoltoasemalla oli tankkaaja, jolle myös maksettiin, mutta market oli aivan samanlainen kuin Suomessakin, alkoholijuomia oli vain runsaammin tarjolla tequilasta lähtien. Kivan päivällisen jälkeen ajettiin takaisin majapaikkaamme El Globoon, jossa nautiskeltiin eväitä ja katseltiin meksikolaista musiikkikanavaa televisiosta. Nukkumaan ehdittiin vasta 00.30.

El Globo, Nacozari 11.06.2008
Asuntomme keittiö on melko hyvin varustettu. Siellä on mm. pesukone pitkäaikaisen oleskelun varalta.																																																												Vuoristomaisemaa autosta kuvattuna. Lehmät ja hevoset liikkuvat täällä vapaana ja saattaapa karhunkin nähdä.																																																												Harri, MDC:n automaatiomies, Eduardo, Sergio ja Visa pohtimassa ongelmaa neuvotteluissa.
Nacozarin keskustassa on vuorimiehen patsas muistuttamassa vanhoista ajoista.																																																												Suuria mainoksia on täälläkin, tässä Tecate-oluen houkutteleva mainos.																																																												Pieni savuava grillikioskikin on kaupungin keskustassa nälkäisiä asiakkaita varten.
Matkalla ostoksille SuperValiin, joka on moderni suuri supermarket Nacozarissa.																																																												Tässä ollaan Harrin kanssa kassalla maksamassa ostoksiamme.																																																												Nacozarin keskustassa on jonkinlainen puistokin, tässä iltahämärissä.
Steak House El Sonorensessa käytiin syömässä hyvää meksikolaista ruokaa.																																																												Eduardo ja Sergio ruokapöydän ääressä juttelemassa mukavia kanssamme.																																																												Iltaa vietettiin sitten lokoisasti kämpällä televisiota katsellen.

Torstai 12.06.08. Visa lähti 5.45 juoksulenkille läheiselle vuorelle, jonka korkeus on n. 2000 m merenpinnasta eli 500 metriä ylempänä kuin El Globo. Vastaan tuli kuulemma hevosia ja lehmiä, mutta ei karhuja, joita joskus tulee alas vuorilta aamuisin. Visa palasi 7.40 ja sitten mentiinkin aamiaiselle. Kaikki tavarat otettiin mukaan, sillä oli viimeinen neuvottelupäivä. Taivaalla oli hieman pilviä, mutta ne häipyivät nopeasti. Tehtaalle mentiin tasan 9.00. Palaverit päättyivät 15.30 ja heti sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Hermosilloa.

Nacozari - Hermosillo 12.06.2008
Kyllä El Globosta löytyi vihreitäkin pihoja, mutta niitä kasteltiinkin jatkuvasti.																																																												Takana näkyy vuoren huippuja, jonne Visa teki aamulla pienen kuntoa kohottavan aamulenkin.																																																												Vielä kerran mentiin tehtaalle palaveriin ennen kotimatkan alkua. Hieman oli vielä pilviä.
Loppupalaverissa oli porukkaa ylemmästä portaasta lähtien.																																																												Tunnelma oli kuitenkin rento ja palaverit sujuivat hyvässä yhteistyössä.																																																												Ennen pitkää automatkaa oli aihetta vaihtaa vaatteita kevyempiin.

Matkalla on paljon jylhiä maisemia ja karua luontoa. 100 km ennen Hermosilloa sotilaat pysäyttivät taas kaikki autot kuten toiseen suuntaankin mennessä. He tarkastivat autot huumeiden varalta. Myöhemmin oli vielä poliisien ratsia. Hermosillossa oltiin 19.40 ja mentiin suoraan Hotel Araizaan, josta Sergio oli varannut huoneet edellisenä päivänä. Tiskillä oli vain harjoittelijoita ja sisäänkirjoittautuminen kesti kauan. Kun tavarat oli saatu huoneisiin, lähdettiinkin syömään läheiseen Sonora Steak-ravintolaan. Sieltä sai edullisesti haluamansa kokoisen pihvin, joka punnittiin pöydän vierellä. Hotellin baarissa otettiin vielä yömyssyt ja nukkumaan mentiin 23.00.

Nacozari - Hermosillo 12.06.2008
300 km matkan varrella ei ollut montaa taajamaa, tässä niistä yksi hautausmaineen.																																																												Suuri hevospatsaskin oli tien vierellä matkalla Hermosilloon.																																																												Moctezuma on yksi Nacozarin ja Hermosillon välillä olevia suurempia taajamia.
Meksikolaismies myi mietoa chiliä yhden kylän kohdalla, jossa oli hidastustöyssy.																																																												Aurinko laskee, mutta olemmekin jo saapuneet aivan Hermosillon laitamille.																																																												Hotel Araizan avara aula ja reception, jossa homma hieman takkuili.

Perjantai 13.06.08. Heräsin taas aikaisin ja menin aamiaiselle 8.00. Toisetkin tulivat sinne pikkuhiljaaja 9.00 lähdettiin Hermosillon keskustaan, jossa ajeltiin ja käveltiin hieman etsien matkamuistoja. Hermosillon keskusta oli melko vilkas. Kaupunki on laaja ja rakennukset pääasiassa matalia. Kaupunkia ympäröi autiomaa. Pienen keskustavisiitin jälkeen lähdettiinkin jo lentoasemalle, jossa päästiin suoraan lähtöselvitykseen. Sergio palautti auton kentän vuokraamoon. Aviacsan Boeing 737 lähti 10 minuuttia etuajassa 11.45. Koneessa istuttiin etupenkissä, businessluokkaa ei ollut.

Hermosillo 13.06.2008
Hotel Araiza on melko suuri ja kohtalaisen hieno hotelli, jonka sisäpiha uima-altaineen on siisti.																																																												Hotellin edessä Nacozarin suunnasta tulevan kadun varrella on upea hotellin mainoskyltti.																																																												Yläkerroksista avautuu kiva näköala vuorille yli matalien rakennusten. Nogales on pohjoisessa USA:n rajalla.
Sonora Steak Housessa käytiin edellisenä iltana syömässä.																																																												Tässä poseeraan Harrin kanssa Hermosillon keskustassa.																																																												Vuorella kaupungin reunalla on radiomastoja.
Pienellä aukiolla oli menossa konsertti, jossa cowboyhattuiset miehet kuuntelivat hartaina.																																																												Hermosillon lentokenttä on melko pieni, mutta pienkoneita siellä oli paljon.																																																												Autiomaa alkaa heti kaupungin reunalta ja vihreää väriä siellä ei juuri näy.

Mexico Cityyn saavuttiin aikataulun mukaisesti 16.35 ja matkatavarat otettiin hihnalta, jonne ne tulivat nopeasti. Sitten hyvästeltiin Sergio ja mentiin Lufthansan lähtöselvitykseen. Tax Freestä ostin tequilapullon ja sitten mentiin loungeen, jossa katseltiin pari jalkapallomatsia EM-kisoista. Lufthansan Boeing 747-400, joka vaikutti hyvin uudelta, lähti portilta 20.40 5 minuuttia etuajassa, mutta joutui sitten odottelemaan, kun lähtösuuntaa muutettiin. Reissun ensimmäiset tequilat nautittiin heti koneeseen mentyämme, sillä tarjolla oli Margarita-coctailit. Ehdimme ottaa vielä toisetkin, ennenkuin kone nousi ilmaan. Se tapahtui vasta 21.20 ja pitkä lento kohti Frankfurtia alkoi.

Mexico City 13.06.2008
150 km Mexico Citystä luoteeseen on komea San Gil Golf Club San Juan del Ríossa.																																																												Mexico Cityn lähistöllä näkyi sitten useitakin golfkenttiä slummin ja muun asutuksen seassa.																																																												Tiheää rakentamista on suosittu tällä korkealla sijaitsevalla tasaisella alueella.
Alemmaksi tultaessa näkyi jo hieman korkeampiakin rakennuksia ja liikenneruuhkia.																																																												Kivan näköinen rautatie- tai metroasema on melko lähellä lentokenttää.																																																												Mexico Cityn kentän toisella puolella on terminaali 2, josta lähdettiin Hermosilloon.

Lauantai 14.06.08. Lento sujui businessluokassa mukavasti ja nukuttuakin tuli hieman hyvissä vaakasuoraan menevissä penkeissä. Frankfurtiin laskeuduttiin 10 minuuttia myöhässä 14.40. Lämpötila oli siellä 17 astetta. Menimme suoraan Lufthansan business loungeen, jossa tapettiin aikaa napsimalla antimia. Turvatarkastuksessa tuli ongelmia, kun minulla oli se Mexico Citystä ostettu tequilapullo. Sitä ei saanut viedä matkustamoon vaan minun piti laittaa käsitavaratkin pulloineen ja tietokoneineen ruumaan. Hieman jännitti, säilyvätkö ne ehjänä, koska lentolaukkuni on pehmeä. Helsingin kone Airbus 320 lähti 5 minuuttia etuajassa 19.05. Lento sujui taas normaalisti ja tarjoilu pelasi. Helsinkiin laskeuduttiin 22.05 ja sää oli sateinen. Lämpötila oli 10 astetta. Matkatavarat tulivat taas nopeasti ja lentolaukussakin kaikki oli ehjänä. Taksi vei minut Kurkisuon kauttaa kotiin, jossa olin 23.10.

Mexico City - Frankfurt - Helsinki 14.06.2008
Euroopan manner alkoi näkyä pitkän meren ylityksen jälkeen, kun saavuttiin Ranskan rannikon yläpuolelle.																																																												Frankfurtin lentoasemalla oli luonnollisesti enimmäkseen Lufthansan koneita, mutta kyllä muitakin mahtui joukkoon.																																																												Visa tappoi aikaa järjestelemällä matkan kuvia koneellaan. Jalkapallo-ottelukin alkoi hieman liian myöhään juuri ennen koneeseen siirtymistä.
Saksalaiset kaupungit ovat ilmasta nähtynä siistejä.																																																												Golfkenttiäkin näkyi ennenkuin noustiin pilvien yläpuolelle.																																																												Nämä pilvet enteilivät jo sateita Helsinkiin.

GOLFMATKASIVULLE KOTISIVULLE

Päivitetty viimeksi
24.06.2008
Copyright © 2008-2015
Esa Hänninen
ejh@diccons.com